Wollmeiseliebe

Olen neulonut! Kuvassa Haruni -pikkuhuivi (tuttujen kesken hanuri). Tein ohjeen mukaan, mutta pienillä puikoilla, joten lopputulos on pieni ja pehmeä kaulahuivi, juuri sopiva käyttööni.



Ystäväni kävi pyhiinvaelluskohteessa eli Wollmeise-kaupassa. Sain kaksi pötkylää twiniä, ihania! Mistelzweig (tuo kirkkaampi vihreä) pääsi jo puikoille, siitä tulee Tour de France -sukat.

Tappohommia

Last Friday I was finally able to send my victim her SockWars socks. They might get to NY this week, we'll see. I didn't get the most expensive mailing option, just the semi-expensive air mail. I used Tofutsies, and somehow got a really wide stripe on the sole instead of several thinner stripes (I did check the gauge, it was ok). I hope my victim doesn't hate them. The toe in the pattern is a bit weird, really wide and looks like a shovel. Maybe she will find some use for these (I wouldn't blame her if she redid the toe). I liked the yarn, the socks feel really soft and I would imagine they would be nice to wear.

Sain lopulta perjantaina tapposukat postiin. Detonator-malli on aika kauhea, kärjestä tuli leveä lapio ja ohjeessa oli pieniä mokia ja outouksia pitkin matkaa. Tofutsies-sukkalanka muodosti kaiken huipuksi leveän raidan kärkeen monen ohuen raidan sijasta, vaikka tiheys oli kohdallaan. Lanka kyllä tuntuu pehmeältä, ehkä teen siitä (jos löydän yhdenkin järkevän värin) itselleni sukat eri mallilla. Toivottavasti uhrini ei vihaa sukkiaan ihan hirvittävästi... tai ainakin osaa purkaa kärjen ja tehdä siitä itselleen sopivamman. Tai löytää jonkun laatikkovarpaan, jolle sukat sopivat.

Laitoin kuoreen surunvalittelumaisen joutsenkortin lisäksi pari muuta korttia ja muutaman teepussin. Niistä kuva ehkä myöhemmin, kun paketti on päässyt perille.

Merilevää

Seuraa kuva- arvoitus:

Siinähän on selvästi sukkani lisäksi Laminaria.
Lankana on Malabrigon pitsivahvuinen, vihreä,
yksisäikeinen villalanka. Väri muistuttaa merilevää ja sammalta. Puikot muistaakseni 3,5mm:n pyöröt.

I started to knit Laminaria from Knitty. I love the yarn, it's Malabrigo lace weight. The greens remind me of moss and algae and all things soft and moist and growing.

This is a bad close-up of the spider-like stitches. I like them, but the thing bothering me are the vertical and horizontal lines on both halves of the scarf. There wasn't a close up on Knitty, so I had no idea of these before they started forming. Others have modified the stitches, but I didn't want to frog this or have a 90 degree corner on my scarf. So now the halves aren't quite symmetrical. Luckily this bothers me only a little.

Eniten vituttaa kaikki, mutta tällä kertaa lähinnä se, että huivin puoliskoihin muodostuu silmukoista selvät raidat. Tai ei ne raidat sinänsä, mutta kun ne ovat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Anaalia minääni harmittaa moinen epäsymmetrisyys, mutta en ala purkaa huivia (luulen, että lanka ei pitäisi siitä), enkä muuttaa silmukoita, koska en tahdo linjojen tekevän suorakulmaa. Knittyssä ei tietenkään ollut lähikuvaa huivista, joten huomasin raidat vasta kun ne ilmestyivät huiviini. Ehkä pystyn kuitenkin sietämään moista.

Edit: Tulipa ihan pirun ruma layout, sori.

R&D

Our research and development department has been a busy little beaver. The upper picture shows the first step of making wooden knitting needles. If you have enough band-aid you won't even cut yourself. On the other picture there are several sets of needles that have been cut and sandpapered once. I bought some finer sandpaper for the last treatment, but I still would want to get some wax for the needles. I guess waxing isn't necessary, but my fellow knitter says it's a good lubricant and gives a nice finish.

Oh, the knife in the pictures is there just to annoy americans... I believe that they have a weird phobia of sharp objects. My parents got me my first knife when I was about ten years old so I wouldn't have to borrow my sisters' knives. How ever is a child going to learn how to carve wood and not her fingers if not by practise..?

Askartelipaskartelin puisia sukkapuikkoja. Yläkuvassa on amerikkalaisten kiusaksi puukko (niillä on outo terävien esineiden fobia) ja teroitettu puikko. Teroittamiseen käytin puukon lisäksi tavallista kynänteroitinta. Alakuvan puikot on jo kertaalleen hiottu. Kuvan oton jälkeen hioin ne vielä hienommalla hiekkapaperilla sileiksi. Sain vinkin puikkojen jälkikäsittelystä, mutta en ole vielä päässyt rautakauppaan hankkimaan liukuvoidetta.

Välineurheilua

Kaikki tietävät, että onnistuminen on kiinni pelkästään välineistä, eikös vain? Hankin kierroslukumittarit, jotta tietäisin, kuin pirun lujaa oikein neulon... -harmi ettei mittari oikeasti olekaan kierroslukumittari, vaan siihen joutuu ihan manuaalisesti vääntämään, missä mennään. Olisin niin halunnut tietää, kuinka nopeasti puikkoni suihkivatkaan.

Matkalla tuo on varmasti ihan kätevä, mutta kotona näppärämpi voisiolla ihan oikea kappalelaskuri, sellainen jota tehtaissa käytetään. Sen näpäyttäminen on paljon helpompaa, kuin tuon ruuvailu. Nyt tiedänkin, mikä seuraava himoni kohde Claes Ohlssonilla on.

How many rpm's do you knit? Unfortunately this gadget doesn't count the rounds per minute. It would be so cool to have an actual rev counter for knitting... Actually that would be quite easy to make, not making it count shakes and other non-knitting-movement as rounds would be much harder. I guess only a few hints to fellow knitter and all-round-handicrafts-enthusiastic Anppa could make him prepare something like this. :D

Testing

Aamukahvitakki on ehkä hieman tylsä, jos se on tehty kokonaan sammalkuviosta. Niinpä testailin saman valmistajan toista lankaa, sopisiko se takkiin. Sopisihan se ehkä värin puolesta, mutta tarvitsisi huimasti paksummat puikot. Tein siis molemmat hihat samalla lailla ja aloitin toisen etukappaleen samalla kuviolla. Tuo kämppiksen jauhelihaksi luulema lanka pääsee mahdollisesti kaulukseksi, jos mexico-lanka koppuu ennen aikojaan. Tai ehkä kirjotuiksi koristeiksi. Tai sitten ihan omaksi tekeleeksensä (tulipas vaikea sana).

I wondered if combining two different yarns would cheer this coffee cardigan up. It probably would, but the other yarn requires much thicker needles, so I'm still going just with the green yarn and the same old pattern. If the green yarn (mexico) runs out before the cardigan is finished I'll use the reddish yarn for the collar. Or then I'll make something completely different from the reddish minced-meat yarn (my vegetarian roommate says it looks just like minced meat).

Kieroutunut tuotos

En ole ennen tehnyt palmikoita muutamaa koetilkkua lukuunottamatta, joten laventelin mieleen tuovasta puuvillalangasta alkoi välittömästi muotoutua palmikoitu tiskirätti. Tai ehkä siitä on tulossa laventelipussukka vaatekaappiin. Tai ehkä se puretaan ja siitä tuleekin sormettomat sormikkaat. Väri on kaunis, muttei taitaisi oikein sopia muuhun pukeutumiseeni (musta on väri!). Ehkä lanka tahtookin töppösiksi tai saippuapussukaksi. Kaipa se kohta kertoo, miksi tahtoo. Joka tapauksessa, palmikoiden teko ei ole kovin vaikeaa.

This might become a dishcloth or something similar. I haven't really done cables before, but it's surprisingly easy. This will act as a practising piece, then I might do something with the cotton blends in my closet. The lime coloured coaster is an Easter decoration from Knauber. I like it, because it doesn't look like an Easter decoration (being an atheist I'm not that into christian holidays).

Poronoksennus

This horrible thing was supposed to be a glove. I did both gloves but before I finished the seams, I was ready to throw up and destroyed the whole thing. I'll use that reindeer's vomit yarn for something else... something less visible.

Psykiatrini käski sietämään epätäydellisyyttä, mutta joku raja. Tästä kammotuksesta piti tulla hansikas (neulottu poikittain), mutta ennen saumojen ompelua sain tarpeekseni poronoksennusväreistä ja purin molemmat hansikkaat. Olen mieluummin ahdistunut perfektionisti kuin pukeudun kammotuksiin. Ja oli niistä tulossa liian pienetkin...

Jos olisin ovela, olisin tehnyt hanskat loppuun ja lahjoittanut ne psykiatrille. Siinäpä olisi pyristellyt: "Ai, öh, tosi öö.. ihanat värit".

Life socks

Valmisteilla on hauska ruutusukka, ohje on muistaakseni Modasta. Sattumalta ostin juuri samaa lankaa, kuin ohjeessa, ja päätin kokeilla tätä suomusukkaa. Ruskeasta langasta tulisi hauska käpysukka ja siniharmaasta kalasukka. Kuviota voisi käyttää myös rannekkeissa.

This sock was started a while ago. I like the pattern, it looks like scales.

Neitsyys meni

Ennen blogielämää aloitettu pitsineuletakki on miltei valmis. Tosin lanka (Mohair Lux) yritti salakavalasti loppua ennen takkia, joten jouduin hakemaan vielä yhden kerän. Sattumalta löytyi vielä samaa värjäyserää, kävipäs tuuripulla. Takki on ollut työn alla vasta noin vuoden, enimmän ajan siitä tosin korissa lojumassa. Olen silti ihan tyytyväinen, että olen päässyt kaulukseen asti, tämä kun on ensimmäinen suuri neuletyöni ikinä. Ja ensimmäinen neuletakkini ikinä. Ja ensimmäisiä lehtien ohjeista tehtyjä töitä. Ja virheitäkään ei tullut paljon, takakappaleesta jäi vain reunojen aina-oikein-kaistale pois, kun lukemisen ymmärtämisessä on vielä opettelemista. Malli on Moda 1/2006 -lehden malli nro 26.

This is something I started a year ago, a long lace cardigan made from Mohair Lux. Haven't still finished it, but most of the time it's just been laying in a basket. I just wonder, if I'll ever be able to join the parts together... it looks like it's going to be a seamonster or something.

Ja jotain keskeneräistä

Haluaisin mukavan, iso ja löysähkön villatakin, jossa kuljeskella viikonloppuaamuisin kiireettä kahvikupin kera. Kaupasta tietenkin voisin sellaisen löytää, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia... Ja eksäkin tahtoi harmaan "tupakkatakkinsa" takaisin erossa. Pakko siis tehdä itse. Langat löysin säästäessäni alessa (katia Mexico), väri on mukavan vaihtelevan vihreä. Ja vitosen puikoilla ensimmäinen hihakin on edistynyt mukavaan tahtiin, huolimatta työkiireistä, laiskotuksesta, flunssista ja muista keskeneräisistä tekeleistä. Mallineuleen bongasin perimästäni kirjasta (Kodin kootut käsityömallit I, Raili Valkonen, vuodelta käpy eli 1976), mutta koska kirjan ohje on hieman vaillinainen (esimerkiksi langan pituuspainoa tai puikkokokoa ei ole ollenkaan mainittu, saati sitten neuleen mittoja senteissä), sovellan ohjetta oman järkeni mukaan. Harkitsen jopa useamman eri mallineuloksen käyttöä villatakin eri osissa, vaikka se olisikin kovin uskallettua (-ja viivästyttäisi takin mahdollista valmistumista hamaan ikuisuuteen).

My roommie has a lovely gray cardigan. I've been envying it for a while. It would be so lovely to hang around in a nice big, comfortable cardigan during those slow, lazy forenoons... Of course one needs a big mug of coffee and maybe even a cigarette to complete the picture. Or a glass of red wine and a cigar! To get myself this life-straight-from-the-movies I decided to knit that damn cardigan myself... The first, half-finished sleeve gets to be in the picture.

Kerrankin jotain valmista

Sain vaihteeksi jotain valmiiksikin. Nyt omistan Step-langasta tehdyt Jaywalkerit. Noudatin ohjetta ihan melkein orjallisesti, ja totesin, että amerikkalaisilla on hassun muotoiset jalat... Tuo kolmiokantapää ei oikein istu jalkaani yhtä hyvin kuin se "tavallinen" neliönmallinen. Eivätkä varpaanikaan ole niin mononmalliset kuin tuon sukan kärki. Pidän silti mallista ja langan väritys sopii siihen mielestäni erityisen hyvin. Teen siis varmasti joskus vielä toisetkin jaywalkerit, tosin eri kantapäillä ja kavennuksilla.

I finally finished my first pair of Jaywalkers. I love the color and the stripes, but the toe and the heel are a bit funny, and next time I'll probably use the "normal" (is it french?) heel. The yarn is Austermanns Step, a lovely yarn with aloe vera and jojoba. It was nice to knit it during the cold and dry winter season when my hands normally are painfully dry. I though I might be using these as night socks, but I think the yarn itches a bit, so we'll have to see.

Hitaasti, mutta varmasti

Toisen Jaywalkerin varsi on valmis. Vähän häiritsee keskeneräinen sienisukka, se pitäisi tehdä loppuun ennen muita (fiksu olisi tehnyt jo). Käväisin panttilan alessapalessa ja mukaan tarttui kolme kerää ainoa, kerä valovilleä ja kaksi sängynaluslaatikkoa. Toiseen laitoin lankani ja toiseen kankaani; molempia olikin paljon vähemmän kuin luulin. Voin siis hyvillä mielin hankkia lisää...

I'm knitting my very first Jaywalker, and I've done only the leg so far. I'm using yarn called Step, it contains Jojoba oil and Aloe Vera. Great for a wannabe-gardener and for ones hands!

I bought some boxes for my yarn stash and I was surprised how little I actually have... -so now I can get some more yarn and I don't even have to feel sick about it! The sale at the nearby department store was almost fatal, I got 3 balls of Aino (100% wool) and 1 ball of Valoville (both by Novita). And some linens... and those boxes... and a knitting related present for my niece. But all for a good cause though.

Himoshoppaaja

Lievitin kurjistusta ostamalla eilen Step-sukkalankaa, joka sisältää jojobaa ja aloe veraa. En tiedä, onko niistä muuta hyötyä, mutta ainakaan ei hampaita vihlo neuloessa ja kädet ei halkeile kuivuuttaan. Langasta alkoi heti muotoutua aivan eka Jaywalker-sukkani.

Kurjistus lieveni vain hetkeksi, joten eksyin taas tänään nettikauppojen aarteiden äärille. Eilen jo voitin kiusauksen tilata "aivan ihanaa" lankaa, mutta tänään kiusaus vain voimistuu... Jos ihan vähän tuollaista hienoa, siitä voisi tehdä konttineulehuivin... (konttineule pitäisi tietenkin sitten opetella). Ei pitäisi antaa pirulle pikkusormea, ainakaan tällä hampsteriluonteella, sitäpaitsi tilasin juuri t-paitoja puolelle suvulle.

Mitäs meinaatte, kauanko kestää, että postin setä (tai täti) yrittää ujuttaa narukerää postiluukusta?

Sukkaa pukkaa

Se Tärkeä Toinen sai syksyllä sukat talvikylmien varalta. Ei tullut ainakaan vielä talvipakkasia, mutta paikallisen opiskelijagheton asunnot ovat niin kylmiä, että sukat tulivat kuitenkin heti käyttöön. Yritin tehdä toiset samanmoiset äidille lahjaksi, mutta jostain syystä toisten kantapää ei oikein onnistunut. Onneksi lahjahevosen hampaita ei kuulemma saa kurkkia. Saatte arvata kummat menivät kummalle... (-no onhan ne molemmat vähän kummia).

Sienisukka

Jouluna aloitin terapiasukat. Kantapää (ja joustinraitojen kiemurtelu) on ihan omasta päästä, en ole ennen tehnytkään "kaupan" kantapäätä (olisikohan tiimalasikantapää oikea termi?). Toinen sukka on jo valmis, toinen vieläkin työn alla. Lanka on novitan hallusinogeeniväristä villasekoitetta.