Testing

Aamukahvitakki on ehkä hieman tylsä, jos se on tehty kokonaan sammalkuviosta. Niinpä testailin saman valmistajan toista lankaa, sopisiko se takkiin. Sopisihan se ehkä värin puolesta, mutta tarvitsisi huimasti paksummat puikot. Tein siis molemmat hihat samalla lailla ja aloitin toisen etukappaleen samalla kuviolla. Tuo kämppiksen jauhelihaksi luulema lanka pääsee mahdollisesti kaulukseksi, jos mexico-lanka koppuu ennen aikojaan. Tai ehkä kirjotuiksi koristeiksi. Tai sitten ihan omaksi tekeleeksensä (tulipas vaikea sana).

I wondered if combining two different yarns would cheer this coffee cardigan up. It probably would, but the other yarn requires much thicker needles, so I'm still going just with the green yarn and the same old pattern. If the green yarn (mexico) runs out before the cardigan is finished I'll use the reddish yarn for the collar. Or then I'll make something completely different from the reddish minced-meat yarn (my vegetarian roommate says it looks just like minced meat).

Neitsyys meni

Ennen blogielämää aloitettu pitsineuletakki on miltei valmis. Tosin lanka (Mohair Lux) yritti salakavalasti loppua ennen takkia, joten jouduin hakemaan vielä yhden kerän. Sattumalta löytyi vielä samaa värjäyserää, kävipäs tuuripulla. Takki on ollut työn alla vasta noin vuoden, enimmän ajan siitä tosin korissa lojumassa. Olen silti ihan tyytyväinen, että olen päässyt kaulukseen asti, tämä kun on ensimmäinen suuri neuletyöni ikinä. Ja ensimmäinen neuletakkini ikinä. Ja ensimmäisiä lehtien ohjeista tehtyjä töitä. Ja virheitäkään ei tullut paljon, takakappaleesta jäi vain reunojen aina-oikein-kaistale pois, kun lukemisen ymmärtämisessä on vielä opettelemista. Malli on Moda 1/2006 -lehden malli nro 26.

This is something I started a year ago, a long lace cardigan made from Mohair Lux. Haven't still finished it, but most of the time it's just been laying in a basket. I just wonder, if I'll ever be able to join the parts together... it looks like it's going to be a seamonster or something.

Ja jotain keskeneräistä

Haluaisin mukavan, iso ja löysähkön villatakin, jossa kuljeskella viikonloppuaamuisin kiireettä kahvikupin kera. Kaupasta tietenkin voisin sellaisen löytää, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia... Ja eksäkin tahtoi harmaan "tupakkatakkinsa" takaisin erossa. Pakko siis tehdä itse. Langat löysin säästäessäni alessa (katia Mexico), väri on mukavan vaihtelevan vihreä. Ja vitosen puikoilla ensimmäinen hihakin on edistynyt mukavaan tahtiin, huolimatta työkiireistä, laiskotuksesta, flunssista ja muista keskeneräisistä tekeleistä. Mallineuleen bongasin perimästäni kirjasta (Kodin kootut käsityömallit I, Raili Valkonen, vuodelta käpy eli 1976), mutta koska kirjan ohje on hieman vaillinainen (esimerkiksi langan pituuspainoa tai puikkokokoa ei ole ollenkaan mainittu, saati sitten neuleen mittoja senteissä), sovellan ohjetta oman järkeni mukaan. Harkitsen jopa useamman eri mallineuloksen käyttöä villatakin eri osissa, vaikka se olisikin kovin uskallettua (-ja viivästyttäisi takin mahdollista valmistumista hamaan ikuisuuteen).

My roommie has a lovely gray cardigan. I've been envying it for a while. It would be so lovely to hang around in a nice big, comfortable cardigan during those slow, lazy forenoons... Of course one needs a big mug of coffee and maybe even a cigarette to complete the picture. Or a glass of red wine and a cigar! To get myself this life-straight-from-the-movies I decided to knit that damn cardigan myself... The first, half-finished sleeve gets to be in the picture.