Haluaisin mukavan, iso ja löysähkön villatakin, jossa kuljeskella viikonloppuaamuisin kiireettä kahvikupin kera. Kaupasta tietenkin voisin sellaisen löytää, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia... Ja eksäkin tahtoi harmaan "tupakkatakkinsa" takaisin erossa. Pakko siis tehdä itse. Langat löysin säästäessäni alessa (katia Mexico), väri on mukavan vaihtelevan vihreä. Ja vitosen puikoilla ensimmäinen hihakin on edistynyt mukavaan tahtiin, huolimatta työkiireistä, laiskotuksesta, flunssista ja muista keskeneräisistä tekeleistä. Mallineuleen bongasin perimästäni kirjasta (Kodin kootut käsityömallit I, Raili Valkonen, vuodelta käpy eli 1976), mutta koska kirjan ohje on hieman vaillinainen (esimerkiksi langan pituuspainoa tai puikkokokoa ei ole ollenkaan mainittu, saati sitten neuleen mittoja senteissä), sovellan ohjetta oman järkeni mukaan. Harkitsen jopa useamman eri mallineuloksen käyttöä villatakin eri osissa, vaikka se olisikin kovin uskallettua (-ja viivästyttäisi takin mahdollista valmistumista hamaan ikuisuuteen).
My roommie has a lovely gray cardigan. I've been envying it for a while. It would be so lovely to hang around in a nice big, comfortable cardigan during those slow, lazy forenoons... Of course one needs a big mug of coffee and maybe even a cigarette to complete the picture. Or a glass of red wine and a cigar! To get myself this life-straight-from-the-movies I decided to knit that damn cardigan myself... The first, half-finished sleeve gets to be in the picture.
No comments:
Post a Comment