Pahuksen hiha

Aiemmin mainittu aamukahvitakin hiha on miltei valmis, mutta huomasin, että omasta päästä hihaan on livahtanut kauhean iso tila hauikselle... Mietin, pitäisikö purkaa (lanka on vaan niin löyhäkierteistä, ettei taida tykätä purkamisesta), olla huomaamatta mokomaa vai kenties mennä punttisalille. Ja pitääkö toiseen hihaan tehdä sama "erhe", vai voiko siihen mennessä jo viisastua ja tehdä sopusuhtaisemman hihan? Ja jos hihat eivät ole ihan samanlaiset, nyrjähtävätkö pienet ja neuroottiset aivoni?

My green sleeve is a bit too big. Now I'm considering going to the gym to get a bigger arm. I really suspect, that if both sleeves aren't exactly the same, my neurotic brain will twist and snap. And it would be quite embarrassing, if the thing that finally send me over the edge was a green sleeve...

Neitsyys meni

Ennen blogielämää aloitettu pitsineuletakki on miltei valmis. Tosin lanka (Mohair Lux) yritti salakavalasti loppua ennen takkia, joten jouduin hakemaan vielä yhden kerän. Sattumalta löytyi vielä samaa värjäyserää, kävipäs tuuripulla. Takki on ollut työn alla vasta noin vuoden, enimmän ajan siitä tosin korissa lojumassa. Olen silti ihan tyytyväinen, että olen päässyt kaulukseen asti, tämä kun on ensimmäinen suuri neuletyöni ikinä. Ja ensimmäinen neuletakkini ikinä. Ja ensimmäisiä lehtien ohjeista tehtyjä töitä. Ja virheitäkään ei tullut paljon, takakappaleesta jäi vain reunojen aina-oikein-kaistale pois, kun lukemisen ymmärtämisessä on vielä opettelemista. Malli on Moda 1/2006 -lehden malli nro 26.

This is something I started a year ago, a long lace cardigan made from Mohair Lux. Haven't still finished it, but most of the time it's just been laying in a basket. I just wonder, if I'll ever be able to join the parts together... it looks like it's going to be a seamonster or something.

Ja jotain keskeneräistä

Haluaisin mukavan, iso ja löysähkön villatakin, jossa kuljeskella viikonloppuaamuisin kiireettä kahvikupin kera. Kaupasta tietenkin voisin sellaisen löytää, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia... Ja eksäkin tahtoi harmaan "tupakkatakkinsa" takaisin erossa. Pakko siis tehdä itse. Langat löysin säästäessäni alessa (katia Mexico), väri on mukavan vaihtelevan vihreä. Ja vitosen puikoilla ensimmäinen hihakin on edistynyt mukavaan tahtiin, huolimatta työkiireistä, laiskotuksesta, flunssista ja muista keskeneräisistä tekeleistä. Mallineuleen bongasin perimästäni kirjasta (Kodin kootut käsityömallit I, Raili Valkonen, vuodelta käpy eli 1976), mutta koska kirjan ohje on hieman vaillinainen (esimerkiksi langan pituuspainoa tai puikkokokoa ei ole ollenkaan mainittu, saati sitten neuleen mittoja senteissä), sovellan ohjetta oman järkeni mukaan. Harkitsen jopa useamman eri mallineuloksen käyttöä villatakin eri osissa, vaikka se olisikin kovin uskallettua (-ja viivästyttäisi takin mahdollista valmistumista hamaan ikuisuuteen).

My roommie has a lovely gray cardigan. I've been envying it for a while. It would be so lovely to hang around in a nice big, comfortable cardigan during those slow, lazy forenoons... Of course one needs a big mug of coffee and maybe even a cigarette to complete the picture. Or a glass of red wine and a cigar! To get myself this life-straight-from-the-movies I decided to knit that damn cardigan myself... The first, half-finished sleeve gets to be in the picture.

Kerrankin jotain valmista

Sain vaihteeksi jotain valmiiksikin. Nyt omistan Step-langasta tehdyt Jaywalkerit. Noudatin ohjetta ihan melkein orjallisesti, ja totesin, että amerikkalaisilla on hassun muotoiset jalat... Tuo kolmiokantapää ei oikein istu jalkaani yhtä hyvin kuin se "tavallinen" neliönmallinen. Eivätkä varpaanikaan ole niin mononmalliset kuin tuon sukan kärki. Pidän silti mallista ja langan väritys sopii siihen mielestäni erityisen hyvin. Teen siis varmasti joskus vielä toisetkin jaywalkerit, tosin eri kantapäillä ja kavennuksilla.

I finally finished my first pair of Jaywalkers. I love the color and the stripes, but the toe and the heel are a bit funny, and next time I'll probably use the "normal" (is it french?) heel. The yarn is Austermanns Step, a lovely yarn with aloe vera and jojoba. It was nice to knit it during the cold and dry winter season when my hands normally are painfully dry. I though I might be using these as night socks, but I think the yarn itches a bit, so we'll have to see.

Alpakkapalpakka!

Suuresti odotettu paketti saapui ja nyt minulla on yli kilo ihanaa, vihertävää alpakanvillaa. Alpakka tuoksuu mielestäni vähän kamelilta, kämppiksen mielestä kamelinkakalta... Egypti tuoksuu samalta. Outoa, miten eri maat tuoksuvat erilaisilta, ja miten tuoksut jäävät hajumuistiin todella pitkiksi ajoiksi.

Viikonloppuna voisin kuvailla herkkulankoja ja lopulta viimeistellä sen tietokannankin. En ole oikein ehtinyt tehdä mitään, kaikki aika on mennyt flunssan potemiseen, töiden tekoon, hermoromahduksen kehittelyyn, sun muuhun epäoleelliseen.

I finally got the alpaca yarns I ordered from USA. They're just lovely, and I love the greenish colour and also the smell, witch reminds me of camels and Egypt (my roommie said they smell like camel poo, but I love the smell anyways). I'll try to add some pictures here over the weekend, if I'm not too tired... -having the flu and a nervous breakdown at the same time (and still trying to work at the same time) is quite energy consuming. I haven't even finished the database yet, although I now know how it's supposed to be done. When I grow up, I want to a have a alpaca farm and I want to live in a lighthouse. There's just that I'm allergic almost to everything and I'm afraid of heights... -have to find a way past those first.

Nörtti

Tietokannasta selvisi, että minulla on 7290 grammaa lankaa, tähän lukuun ei sisälly aloitettuja keriä tai keskeneräisiä töitä. Kaikkea sitä tietotekniikalla saakin aikaan... -oishan nuo tietenkin voinut punnitakin, mutta eihän se olisi ollut ollenkaan niin hauskaa. Nyt kun vielä keksisin, miten merkitsisin suositellut puikkokoot lankoihin, jotta voisin hakea sitten puikkotaulusta lankaan sopivia työvälineitä. Eikä ehdotella siellä, että voithan katsoa sinne puikkovarastoon, että mitä siellä on...

So far I have (only) 7290 grams of yarn (not including UFOs and and half-used skeins or balls). This means I can buy more, and get the satisfaction from the buying itself AND from adding the yarns to the database. I haven't still added all my tools to database, but after that I can just *clickclick* to know if I have the proper needles for a yarn.



Kuvassa on joitain keriä säästöreissulta (vol.II)... Lovikka haluaa huopatohveleiksi, mohair ehkä huiviksi ja filtweed varastoon sopivaa ohjetta varten. Nauhalanka täydentänee keskeneräistä haarukkapitsihuivia... -pahus on vaan eri väriä kuin edelliset kerät, joten täytynee käyttää luovuutta, jottei huivi näyttäisi liian palasista kootulta.

Confession

Mmmkay, I was telling myself that I'm not a computer geek, since practically every bored housewife has their own knitting blog, but now I must confess that I started not only to list my yarns, but to build relational database of my yarns... I guess this is the point I officially have no Life. Well, good riddance, who needs all those relationship problems and such anyways? Besides, I have a serious geek/nerd fetish, so I guess I should have expected something like this. Luckily I started a very "manly" hobby few weeks ago, just to even things a bit. It requires a lot of precision and is very soothing and rewarding -almost like knitting!