Epäsäännöllisen satunnainen puutarhailu on viime aikoina ollut tilanpuutteen ja osin innostuksenkin puutteen vuoksi jäissä tahi "mullissa". Nurkkaan unohdettu kahvipensas sentään huolestui elämänsä jatkumisen puolesta ja teki mahtavan sadon: kokonaista neljä kahvimarjaa. Kolme diilasin välittömästi tutuille, yksi jäi johonkin pöydälle kierimään. Kuulemma vähän huono itämään tuo kahvi, joten tässä odotellaan uutisia, josko jälkeläiset menestyvät maailmalla. Joka marjassa on sentään kaksi papua (kun ei ole kyse helmipavuista), joten mahdollisuudet ovat vähän paremmat. Keväällä pitää kokeilla idättää etelästä tuotu teepensaan siemen. Se kuulemma on vielä nirsompi tapaus...
Täällä ei vielä näy kahviplantaasilla elonmerkkejä, vaikka olen hellästi hoivaillut ja jutellut mukavia ja tarjoillut sympatiaa - teetarjoilu aloitetaan vasta sitten kun on jotain mitä lannoittaa. Lupaan raportoida tilanteen kehittymisestä.
ReplyDeleteMä sain -90 luvun alussa 4 papua ja yksi niistä iti....
ReplyDeleteIhan parhaiten en saa sitä viihtymään, mutta elää se. Mun mielestä tuo on puu ei pensas. Mitenköhän tuota kuuluisi hoitaa?
Kahvi tykkää happamasta, eikä saisi päästä kuivumaan liikaa. Paras olisi siis altakasteluruukku ja kastelu esimerkiksi sadevedellä, ojavedellä tai vaikkapa kahvitilkalla (kylmä kahvi kaunistaa!). Kalkkia ei saa antaa, ja lehdet eivät tykkää liian paahteisesta paikasta tai kuivasta ilmasta, joten niitä kannattaa suihkutella, jos jaksaa. Kerrostalossa lehtien kärjet helposti vähän ruskistuvat ilmeisesti juuri ilman kuivuuden takia, mutta eipä kasvi näytä siitä kauheasti kärsivän.
ReplyDeleteEivät mokomat ees meinanneet itää :(
ReplyDelete