Elefanttityyny

Sisareni harrastaa matkustelua ja olen saanut tuliaisina intiasta puuvillakankaisen t-paidan, jossa on hieno norsukuva. Valitettavasti paita on liian pieni, eikä jousta yhtään, joten se on lojunut kaapissa pitkään. Nyt keksin, että saan norsun esille, kun teen siitä sohvatyynyn.



Paidan lisäksi tarvittiin vain tyyny ja vetoketju. Lyhyen ompelukonesession jälkeen tuli valmista.



Voila!



Nyt näen norsun joka päivä. Paidasta jäi vielä yli koristenauhoja, ne voi käyttää esimerkiksi johonkin pussukkaan.

Lankahampsteri

Ilmoittauduin mukaan Lankahamstereihin, ensimmäistä kertaa. Nimestä huolimatta tarkoituksena ei ole hamstrata lankaa. Sen osaan jo kyllä ihan itsekin.

Eli helmikuussa en saa ostaa yhtään lankaa, tutustun lankajemmoihini ja yritän keksiä projekteja paksummille langoille. Yritän saada viimeisteltyä ikuisuusprojekteja ja yritän saada valmiiksi asti hamsteriprojekteja. Neuletakki samoksesta kajastelee mielessäni, mutta varmuuden vuoksi pitää neuloa jotakin pienempääkin, jotta saan jotain valmiiksi. En varmasti tule neulomaan kilokaupalla, ellen keksi neuloa rautalangasta pannunalusia...

Tuunausta eikun sisustamista

Keskellä olohuonettamme on ikean lipasto. Lipasto on kiva ja kokopuuta (kokosin sen ihan itse!), mutta taustalevy on rumaa, ruskeaa höttölevyä. Taustalevy häiritsi etenkin kumppanin esteettistä silmää, joten ostin tarkoitukseen sopivaa, kuviollista muovia, jossa on liima valmiina. Onkohan oikea sana kontaktimuovi? Eilen askartelimme lopulta muovin paikoilleen.



Lipaston reunat on peitetty ruskealla maalarinteipillä. Levyn korkeus oli suurempi kuin muovin leveys, joten jouduimme laittamaan kaksi muovia vierekkäin. Kuvioiden kohdistamista ei edes yritetty.



Ylimäääräiset uudella askarteluveitsellä veke. Ainoan ongelman muodostivat nupit (tai pienet naulat), joilla takalevy on kiinnitetty. Ne jäävät pinnasta hiukan koholle ja muovi ei liimaannu näihin kohtiin kovin tasaisesti. Onneksi nämä pienet kuprut näkyvät lähinnä vain valoa vasten.



Ainoastaan takajalkoihin jäi näkymään vaaleaa puuta. Halutessaan sen saisi mustalla maalilla piiloon. Lipaston edessä on kuitenkin sohva, joten jalat ja muovien sauma eivät näy.



Tadaa! Lipastosta tuli paljon siistimmän näköinen. Ai mitä, olisiko tuo päällinen pitänyt tyhjentää kuvausta varten? Ja viinapullot kätkeä? Ei kai sentään...

Hiirelle tuluskukkaro

Viime postauksen jälkeen, kirjoja selailtuani ja netissä seikkailtuani, sain idean tehdä Bohus-perinteen innoittaman villatakin. Tutustuin netissä mielenkiintoiseen sivustoon ruotsalaisista bohusneuleista. Alkuperäisohjeita en pahemmin löytänyt ilmaisina tai nettimyynnissä, mutta eräs museo myy neulepaketteja, joissa on ohje ja langat. Tällaiseen pakettiin en valitettavasti uskaltanut sijoittaa rahojani, koska olen niin herkkänahkainen villan suhteen. Päätin käyttää minulla jo olevia lankoja ja laatia oman väritykseni Nicky Epsteinin kirjassa olevaan bohus-vaikutteiseen, nykyaikaistettuun neuletakkiin. Laskeskelin lankojen menekkiä, ja totesin, että varminta on tilata kaksi kerää lisää yhtä väriä. Eräästä nettikaupasta löytyikin kivasti alennuksesta juuri tarvitsemani kerät. Eikun tilaus vetämään. Sillä aikaa olikin hyvää aikaa neuloa Coralinea, jonka olin aloittanut juuri ennen sytyckiä, kun sormia niin syyhytti päästä tikuttamaan.



Väärät housut, eikun langat.

Tällä välin tilaamani lanka saapui, tosin aivan väärän värisenä. Kävin kirjeenvaihtoa lankakaupan kanssa. Kävi ilmi, ettei tilaamani lankaa enää ollut ja sain ilmaiseksi kaksi kerää lisää "väärän väristä" lankaa, jotta se riittäisi työhön. Todella ystävällinen palvelu! Nyt vain sommittelemaan bohusini värit uusiksi. Päätin kuitenkin neuloa Coralinen loppuun, jottei se jäisi keskeneräiseksi.



Coraline mustasta (ja huonosti valokuvautuvasta) Regian 6-säikeisestä silkki-villasta. Neuloin pyörönä, ompelin koneella steekkaukset (mitäköhän ne olikaan suomeksi?) ja urheasti leikkasin takin auki. Kaupasta löytyi sopivan pituinen vetoketjukin.

Lopulta havahduin joskus joulukuussa siihen, että olen neulonut sukkia, Coralinen valmiiksi, mutta en muuta kuin yksinäisen mallitilkun bohusiini. Päätin, että jotain jälkeä pitää saada heti nyt, joten valitsin Kirikindad II-kirjasta kivan näköisen kuvan (itse ohje taitaa olla Kirikindad I-kirjassa) ja aloin tikuttaa lapasia Regian uudesta Extra Twist Merinosta, jota oli ollut ihan pakko ostaa pari kerää kokeiltavaksi. Uutena vuotena minulla olikin valmiina ihastuttava, virolaiseen perinteeseen vahvasti perustuva (resorin tein omasta päästäni) kirjoneulelapanen ilman peukaloa!



Bohusneuleeni. Eli yksivärinen mallitilkku. Se on kyllä pesty ja mukavan pehmeä.

Tämäkin yksinäinen kirjoneulelapanen opetti paljon: perfektionismista kärsivälle on kasvattavaa olla välittämättä epätasaisesta neulepinnasta ja kierroksen alussa hyppäyksen tekevästä kuviosta (tätä yritin kyllä hiukan piilotella paikoin nostelemalla silmukoita).



Tadaa! Henkisesti haastava lapanen (kyllä se neulepintakin varmaan pesussa tokenee)! Hieno sytyck-neuleeni.

Päätin jatkaa projektia sytyckin loputtuakin ja nyt lapanen on saanut jo peukalon. Ja pitäähän tälle kaverikin tehdä. Eikä se ajatus siitä bohusneuletakista täysin haudattu ole, nythän minulla on monta kerää ihanaa lankaa!



Mitä opin tästä kaikesta? Neulo sitä, mitä huvittaa ja mistä nautit. Älä hätäile, ei haittaa vaikka kirjoneuletakistasi tuleekin hiirelle tuluskukkaro tai peukaloton kirjoneulelapanen. Älä stressaa pienistä, "kauhea" neulepinta tasoittuu pesussa. Lueskele enemmän kirjojasi (äläkä aina osta niitä lisää!) ja kokeile välillä neuloa jo omistamistasi ohjeista (äläkä aina osta niitä lisää!) ja langoista (äläkä aina osta niitä lisää!).